Tämänlaista elämä on nyt

Kahdeksasluokka oli ihanaa. Menestyin koulussa hyvin ilman että opiskelin, mulla oli maailman ihanin paras ystävä ja aina oli tekemistä. Toki mulla oli myös aikaa ihan vain itselleni, mutta suurimman osan ajasta oli silti joku kenelle tekstata tai kenen kanssa viettää aikaa. 

Tasan vuosi sitten mun paras ystävä kuitenkin tutustui kahteen muuhun tyttöön ja kesällä se alkoi hiertää välejämme. Hän perui useat menot kanssani ja hänen puheenaiheensa oli alkoholi ja nämä kaksi muuta tyttöä. Viimein lopetimme ystävyytemme lokakuussa 2011. Se oli mulle ainakin kaikista helpoin 'ero' verrattuna muiden ystävien menetykseen, en tiedä miksi. Ehkä koska siihen oli jo osannut varautua puolen vuoden ajan.

Kolme kuukautta kaikki oli hyvin ja meillä ei ollut minkäänlaista ongelmaa toistemme kanssa. Koulussa meillä on pari tuntia viikossa samassa luokassa tunti mutta ei siinä sen kummempaa, emme vain kiinnittäneet mitään huomiota toisiimme. Ainoa tapa miten se vaikutti muhun oli se, että nyt mulla ei enää ollut erityisemmin ketään kenen kanssa viettää aikaa. Ei ketään kenen kanssa lähteä bileisiin tai iltaa viettämään. En useinkaan lähtenyt minnekkään ilman parasta ystänääni, mutta nyt mulla ei ollutkaan ketään.

Kuukausi sitten kaikki kuitenkin muuttui. Olen ihastukseni kanssa ollut melko kauan hyviä ystäviä ja hän on oikeastaan ainoa ihminen jonka kanssa vietän aikaa koulun ulkopuolella. Muutaman viikkoa sitten kuitenkin selvisi että hän on ihastunut entisen parhaan ystäväni nykyiseen parhaaseen ystävään. Jos niin voi sanoa? Tietenkin tämä entinen ystäväni päätti käyttää sitä hyväkseen ja aina kun olemme samoilla tunneilla hän puhuu koko ajan ihastukselleni toisesta tytöstä.

Sellainen asia joka saa mut kuitenkin niin vittuuntuneeksi kuin olla ja voi, on että tämä tyttö laittoi naamakirjaan mun ihastukselle kaksi nimeä ja kysymyksiä joihin on vastattava. Kumpi on tärkeämpi, kumpi on kauniimpi jne sitä rataa. Voitte varmaan jo arvata henkilöt jotka hän valitsi sitä varten. Tää poika ei oo vielä sitä tehnyt, joten joka päivä saan luokassa kuunnella kun entinen paras ystäväni sanoo että 'tee se jo, tee se tänään, tee se nyt, se tulee olemaan niin hauskaa!' Kuinkakohan kauan joudun tätä kestämään..