Sen suunnittelu täytyy jossain vaiheessa aloittaa

Itsetuntoni on melko hyvä. Pidän itseäni kauniina ja haluttavana, mutta lähiaikoina olen alkanut etsimään virheitä muista ihmisistä ja sitten potenut pahaa oloa, koska uudenvuoden lupaukseni oli olla parempi ihminen. Jonkin aikaa se toimi, mutta sitten unohdin. Ensiksi se oli kuin yksi askel eteenpäin elämässä, mutta nyt kuin olisin ottanut viisi askelta taakse.

Itsemurha-ajatukset alkoivat muistaakseni yläasteella, vaikka silloin olo oli huomattavasti parempi kuin ala-asteella. Silti tuntuu kuin ne olisivat aina olleet pääni sisässä, enkä muista ensimmäistä kertaa koska sellaista ajattelin.

 

Ensiksi se alkoi siitä, että mietein hautajaisia ja kuka surisi kuolemaani. Harmitonta. Sellaista jota luultavasti kaikki miettivät jossain vaiheessa elämäänsä. Sitten aloinkin jo miettiä miten itsemurhan voisi tehdä. Viiltelemällä isot suonet auki? Hirttämällä itseni? Hyppäämällä rakennuksen katolta? Juoksemalla auton alle? Lääkkeillä tai käyttämällä vettä ja sähköisiä laitteita? Alkoholi?

Tapoja on monia, mutta lääkkeet ja alkoholi tuntuvat turvallisimmalta ajatukselta. Viiltelemään en pystyisi. Neulalla olen muutaman pintahaavan tehnyt aiemmin ranteeseen ja alavatsan kohdalle ja pidin siitä, mutta syviä haavoja en ikinä voisi tehdä. Hirttäminen olisi toinen vaihtoehto. Niin velipuoleni teki, mutta en tiedä miksi. Äiti vain sanoi ettei hän jaksanut elää, enkä uskalla kysyä enempää. Välillä itken salaa veljeni vuoksi. Tuntuu kuin olisin hänen kanssaan läheisempi kuin kenenkään muun, vaikka en ole häntä koskaan tavannutkaan. Mutta ei, hirttää en voisi, koska pelkään että epäonnistuisin. Myöskään katolta en hyppäisi, kun en uimahallissakaan uskalla hypätä veteen kolmesta metristä. Sinänsä en silti korkeita paikkoja pelkää.

Auton alle jäämistä olen ajatellut moneen kertaan ollessani koiran kanssa lenkillä. Muutamaan kertaan on ollut lähellä, etten ole sitä tehnyt. Mutta taaskaan ei olisi kovin kivaa jos selviäisin naarmuilla.

 

Olen ottanut selvää aspiriinimyrkytyksistä ja alkoholimyrkytyksistä sekä alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Ihan vain varmistaakseni kuinka paljon niitä tarvii ja mitkä ovat oireet.
Aspiriiniä tarvii noin 500mg kiloa kohden, joten minulla on jo yli tarvittava määrä. Jo kauan olen ollut lähellä sitä, etten nielisi niitä kaikkia kerrallaan. Estämässä minua on ollut se, että olen pelännyt ettei lääkkeitä olisi tarpeeksi ja elimiäni vain tuhoutuisi mutta jäisin silti jollain ihmeen tavalla eloon ja se, että en halua lähteä treeneihin huonovointisena ja oksentaa toisten päälle.

Vain kaksi ihmistä tietää itsemurha-ajatuksistani ja molemmat ovat sanoneet minulle etten saa tehdä sitä. S on kehottanut minua puhumaan jollekkin aikuiselle. Olen miettinyt sitä myös itse moneen kertaan, mutta pelkään etten osaa selittää heille mitä tunnen ja että he pitävät minua vastenmielisenä.  Ja pelkään että joku estää minua tekemästä sitä. Itsemurhaa siis.